2019 vs. 2020

Monta kertaa piti aloittaa kirjoittamaan jotain nasevaa tai ajankohtaista näin vuoden alun kunniaksi. Luovuuden Tonava ei päässyt kukkimaan, joten mottitilanne oli päässyt syntymään. Onneksi radiossa soi yhtenä hetkenä Ghost ja Mary on a Cross. Mahtavaa, kun on pitkästä aikaa sellaista musiikkia, joka ei päädy jonnekin böndelle ison pöydän ääreen ja sitten itketään yhdessä ja kerrotaan toisillemme, että kuinka en olisi tässä ilman sitä ja tätä. Summa summarum, Ghost sai minut tarttumaan näppäimistöön. Hienoja nuo ruåtsalaiset!

Vuosi 2019 oli monellakin tapaa hyvinkin mielenkiintoinen edellisiin vuosiin nähden. Tuona vuonna tuli tehtyä sellaisia päätöksiä, joilla on mahdollisesti iso merkitys allekirjoittaneen tulevaisuuteen. Aika sen sitten näyttää, että mihin suuntaan, mutta hyvin jännittyneenä ja ajoittain innostuneena odotan, että mitä tuo vanhan vuoden päätös saa aikaan uutena vuonna.

Mennyt vuosi oli kaupallisesti sellaista, että teollisuuden eturintamassa seisovana voin sanoa, että suurin kiima investointien suhteen on virallisesti takanapäin. Sellaista hurlumheitä ei vaan ole tarjolla mitä se oli esimerkiksi 2018. Tällaisessa pienessä yrityksessä sen näki näin pörssitermein sanottuna, että kaupanteon volaliteetti suureni. Se ei tarkoita sitä, etteikö kauppa olisi käynyt kuin rajuilma, mutta tällaiselle ei-lääketieteellisesti diagnosoidulle ADHD:lle ja kaupallisesti orientoituneelle myyntimiehelle oli välillä tarjolla sellaisia hetkiä, joista en nauttinut. Välillä piti oikein miettiä, että mitähän tässä oikein tulee tapahtumaan, kun ei-aggressiivinen odottaminenkaan enää auttanut kauppojen syntyä ajatellen niin kuin lähimuisti oli taltioinut aivan huimia tapahtumia kasvun prosentteina vuodelta 2018.

Itse myynnin seurantaa ”pelaan” kuukausitasolla. Välillä sitä saattaa sortua lyhempiinkin aikajanoihin ja se on taas kutkuttavaa tie break’ia tenniskielellä sanottuna. Ehkä liian lyhytjänteistä. 2019 oli hyvää kasvamista, oppimista ja muistutusta siitä, että itse asiassa vain sillä päivittäisellä tekemisellä on merkitystä. Kaiken maailman ”pläänit, pilvilinnat, korkealentoiset mietteet” ovat täysin hyödyttömiä, jos ei nöyrästi tee sitä jokapäiväistä puuhaa itse myynnin eteen. Joka kerta, kun tuntui vähänkin siltä, että ”mitähän tässä nyt oikein tulee tapahtumaan”, niin ei muuta kuin kampi käteen ja jalkautumaan asiakkaisiin. Siellä se kauppa odottaa. Ei pöydän takana "myymässä". Aukottomasti voin sanoa niin, että se pelasti minut joka kerta siltä epätoivon tunteelta ja joka sitten ihan vaan yksinkertaisesti pakotti tekemään raakaa myyntityötä. Ei selityksiä, ei tekosyitä, ei valehtelua. Eteenpäin. Kuitenkin haluan tuoda esille senkin faktan, että jos ei omaa punaista lankaa pidemmällä etäisyydellä esimerkiksi strategiana niin hukka perii tällöinkin. Mutta, oikeat päivittäiset toimenpiteet luovat sen identiteetin ja mitä sinä olet isommassa kuvassa. Ja ne pitää tehdä kunnolla.

Olemme vahvasti saaneet vientiä pystytettyä ja odotan siltä 2020 taas piirun verran enemmän. Se on oikein mukavaa touhua, kun saa laittaa itsensä peliin täysillä erilaisessa maastossa. Kulttuurilliset erot, kielihaasteet, erilaiset tavat toimia, erilaiset ihmistyypit jne. jne. Mahtavia kokemuksia ja mahtavia ihmisiä. Ja loppujen lopuksi niin samanlaisia. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kynnys on korkeampi kaupalliseen yhteistyöhön viennissä kuin se on omien rajojen sisällä. Luottamusta, turvallisuuden tunnetta, helppoutta asiointiin, rehellisyyttä ja toisen osapuolen kunnioittamista – siitä on ihmisten välinen kaupankäynti tehty. Hyvä sellainen.

Yksi hyvä ystäväni pukee myynnin tavoitteellisuuden seuraavasti: On turha pyrkiä piirikunnallisiin, kun siellä on jo kaikki. Joten ei muuta kuin nasta lautaan ja eteenpäin. Tehdään vuodesta 2020 menestyksekäs itse kullekin.

T:Ali