Itsensä opettaminen

Opiskelu, koulutus, seminaarit, luennot jne. Paljon näitä on tarjolla ja itsekin olen tarttunut tähän itsensä sivistämisen tarkoitukseen. Olen kohta 18 kuukautta käynyt opiskelemassa tuotteistukseen ja palveluun liittyvää erikoisammattitutkintoa. Koulutus koostuu muutamista lähiopiskelupäivistä, mutta pääasiassa tehtävistä ja projekteista. Jossain kohtaa yrittäjänä taivaltamista aloin kaivamaan ns. itseni sivistämistä eli kouluttautumista ja opiskelemista. Ei siinä mitään vikaa ole, että jokaisena päivänä työ ja tilanteet itsessään opettavat tekijäänsä, mutta on siinä oma viehätyksensä ja hyötynsä, että saa hetken tai pidemmän aikaa olla sellaisessa mielentilassa, että saan itselleni jotain uutta ja erilaista mitä ei ole kokonaisvaltaisemmin ajatellut tai aiemmin tehnyt. Välillä oppiminen on vaikeaa ja tulee hetkiä, jolloin keskittyminen on haasteellista, kun sellaisia kohtia aivonystyröissä koetellaan, että olo ja mielentila ovat epävarmoja tai vaan muuten menee ns. kasetti jumiin. Mutta, oivallukset, asioiden sisäistämiset ja ahaa-elämykset ovat todella palkitsevaa ja saa kokea tyydytystä siitä, että ei vielä ole niin parkkiintunut tai vaan tyhmä, etteivätkö uudet opit tarttuisi.

Vaikka itse olen tehnyt vuosia tällä alalla töitä tietyllä maneerilla, niin itsensä opettaminen uusilla asioilla on juuri sitä mitä itse ainakin kaipaan saadakseni muuta stimuloivaa työn rinnalle. Kokemuksia omaavat opettajat ja luennoitsijat, laajaa osaamista sekä vuorovaikutusta muiden opiskelijoiden kanssa antavat aina lisää näkemyksiä omaankin tekemiseen ja mielipiteisiin. Ainoa negatiivisuus on se, että joka ikisessä ryhmässä on aina se yksi neljännen maailmansodan käynyt ”kaiken tietävä/osaava/kokenut” maisteri… Nooh, se on sellainen pieni paha, mutta kun se jorina alkaa heti aamusta klo 9 niin monitori saattaa mennä huuruun. Hyväksytään kuitenkin, että porinaa riittää uuden oppimisen nimissä.

Työ tekijäänsä opettaa tai jotain sinnepäin viittaavaa. Työssäni jokainen päivä on erilainen, omine haasteineen ja tekemisine. Olen siitä hyvin kiitollinen, että saan yrittää tehdä parhaani, oppia uutta ja kehittää itseäni. Kuitenkin itsensä opettaminen työn kautta tai niin, että työ opettaa juuri minua, voi olla hyvinkin rajallista. Sitä saattaa sortua tekemään ja toimimaan tiettyjen maneerien mukaisesti hyvinkin helposti, koska ei ole välttämättä niin paljon aikaa ja aito objektiivisuus heikkenee ajan kanssa. Tämän vuoksi opiskeleminen tuo mahdollisuuksia itsensä kehittämiselle ja aina asiakkaalle asti, kun on uusia mahdollisesti tehokkaampia tapoja toimia, esittää asia tai liiketoimintaa. Suosittelen.

Vielä pitää jaksaa vääntää jokunen kuukausi ja sitten on tämä paketti kasassa, toivottavasti. Sitten on hyvä huilata hetki ja miettiä, että miten sitä seuraavaksi nöyryyttää itseänsä.

-Ali-